Moikka moi ja pahoitteluni, etten ole taas oikein ehtinyt kirjoitella, mutta on muutakin tekemistä. Yritän kirjoitella n. 1-4 kertaa viikossa jos vain ehdin :)
Viime kuussa tapahtuin paljon kaikkea. Kissamme kuoli, sain äidiltäluvan ylläpito hevoseen ja iskä osti meille mönkijän! Mahtvaa siis joiltakin osin :)
Syyskuu on siis alkanut (Sherlock!) ja ei ole vielä tapahtunut kauheasti mitään maailmanmullistuksia. Kaverini oli meillä eilen ja olen hänelle luvannut opettaa esteratsastusken jalon taidon, sillä hän ei ole 4-vuoden ratsastuksestaan huolimatta koskaan saanut hypätä, eikä päässytkään hyppäämään. Itse en kunnioita kauheasti kouluratsastusta vaan olen ennemmin estetyyppiä :) Voimme siis oppi molemmat toisiltamme jotain, sillä kaverini on kuitenkin ratsastanut eritallilla ja aivan eri opettajan katseen alla. Täydennämme siis toisiamme jollain tavalla :) Hänen kanssaan käytiin sitten katsomassa jo vähän minkälaista maastoesterataa kehittelisimme. Ja kaikki on nyt sitten kasassa. Sitten meidän pitää vain vielä kantaa kaikki "esteet" johonkin piiloon, ettei niitä heitetä pois tai polteta ja ettei talvi riko niitä painavalla lumivaippa taakallaan. :) (Nätisti kirjoitettu, eikö vain :D) Kun kehittelimme esteitä ja mietimme kuinka korkeita, mikä reitti, millä askel-lajilla ja minkälaisia niin minulle tuli hirveä olo. Se johtui siitä, että halusin välttämättä päästä hyppäämään. Polveni takia en pääse kuivaharjoitteluun (ilman hevosta hyppäämään) niin voin vain kuvitella kuinka hevosella niistä voisi liitää yli tai sitten tömpsähtää vain maahan hepan kyydistä... :/
-Riinu
Viime kuussa tapahtuin paljon kaikkea. Kissamme kuoli, sain äidiltäluvan ylläpito hevoseen ja iskä osti meille mönkijän! Mahtvaa siis joiltakin osin :)
Syyskuu on siis alkanut (Sherlock!) ja ei ole vielä tapahtunut kauheasti mitään maailmanmullistuksia. Kaverini oli meillä eilen ja olen hänelle luvannut opettaa esteratsastusken jalon taidon, sillä hän ei ole 4-vuoden ratsastuksestaan huolimatta koskaan saanut hypätä, eikä päässytkään hyppäämään. Itse en kunnioita kauheasti kouluratsastusta vaan olen ennemmin estetyyppiä :) Voimme siis oppi molemmat toisiltamme jotain, sillä kaverini on kuitenkin ratsastanut eritallilla ja aivan eri opettajan katseen alla. Täydennämme siis toisiamme jollain tavalla :) Hänen kanssaan käytiin sitten katsomassa jo vähän minkälaista maastoesterataa kehittelisimme. Ja kaikki on nyt sitten kasassa. Sitten meidän pitää vain vielä kantaa kaikki "esteet" johonkin piiloon, ettei niitä heitetä pois tai polteta ja ettei talvi riko niitä painavalla lumivaippa taakallaan. :) (Nätisti kirjoitettu, eikö vain :D) Kun kehittelimme esteitä ja mietimme kuinka korkeita, mikä reitti, millä askel-lajilla ja minkälaisia niin minulle tuli hirveä olo. Se johtui siitä, että halusin välttämättä päästä hyppäämään. Polveni takia en pääse kuivaharjoitteluun (ilman hevosta hyppäämään) niin voin vain kuvitella kuinka hevosella niistä voisi liitää yli tai sitten tömpsähtää vain maahan hepan kyydistä... :/
-Riinu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti